Farssi on komedia , sen viihdyttävyys perustuu usein väärinkäsityksiin, salaisuuksiin, absurdeihin tilanteisiin, verbaaliin huumoriin, ja nopeaan, loppua kohti kiihtyvään juoneen. Farssit päättyvät onnellisesti ja niiden tarkoitus on viihdyttää ja saada yleisö nauramaan.
Riemurahat oli mielestä oikein onnistunut farssina. Siinä oli nopeatempoinen ja kekseliäs juoni. Lavastus taas oli erittäin hyvä ja kekseliäs. Äänitehosteet, valaistus ja puvustus oli osunut nappiin. Näyttelijöiden oli helppoa ja tehokasta liikkua lavasteissa ja ne olivat erittäin toimivia esimerkiksi silloin kun tämän vaimo hoiperteli ja roikkui portaissa humala päissään. Lavastus sopi täydellisesti juoksemiseen ja siellä ryntäilyyn, milloin ylä kertaan, milloin keittiöön tai ruokasaliin. Sisustus oli hieman vanhan aikaista, sitä voisi verrata 70- luvun sisustukseen.
Farssi ja sen tapahtumat keskittyivät pääasiassa Perkinsien olohuoneeseen ja siihen kuinka nämä saisivat pidettyä kurissa uteliaat poliisit ja taksikuskin , yhdessä heidän ystäväpariskunnan kanssa. Siitä syntyikin aika soppa kun koko porukka juoksenteli ympäri Perkinsien olohuonetta, yrittäen päästä pakoon salkun omistajaa ja poliiseistakin oli päästävä eroon.
Farssien tarkoitushan on saada ihmiset nauramaan, no mm. Henry
Perkinsiä näytellyt Samuli Punkka onnistui täysin tässä tehtävässä. Hänen suorituksensa näytelmässä jäi parhaiten mieleen. Sillä vaikka hänen piti saada pidettyä ahne poliisi kurissa, selvitä toisesta uteliaasta poliisista, ystävistään ja taksikuskista, paeta salkun omistajaa ja esittää milloin Henryn veljeä ja milloin itseään hän onnistui pitämään koko kaaoksen kurissa ja selviytyi siitä hyvin.
No entäpä itse kokonaisuus? Mielestä Riemu rahat oli paras farssi jonka olen nähnyt, toisaalta Riemu rahat oli ensimmäinen farssi jonka olen nähnyt näyteltävän teatterissa. Kokonaisuus oli hyvä ja toimiva, näyttelijä ja roolivalinnat oli tehty nappiin ja kokonaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja hauska. Näytelmä kesti n. 2 tuntia jonka aikana yleisö repeili nauruun useasti.