Vallan kääntö puoli

William Golding kirjottama kirja "Kärpästen Herra" (julkaistu vuonna 1960) kertoo siitä , kun joukko nuoria brittiläisiä koulupoikia pelastautuvat alas ammutusta lentokoneesta, autiolla Tyynenmeren saarelle. Sekä heidän elämästään ja keinoista selviytyä saarella. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailman sodan aikaan ja autiolle Tyynenvaltameren saarelle. Kirja kertoo siitä kuinka ohut on sivistyksen pinta. Kärpästen Herra on esimerkki siitä kuinka sivistyksen puute vaikuttaa ihmisiin.

    Kirjassa vallan käyttö on keskeistä. Nuorten poikien on päätettävä, kuka on johtaja, kuka metsästäjä ja kuka vahtii nuorempia poikia. Valtaa kirjassa käyttää päähenkilö ( Ralph) sekä vanhempi poika (Jack). Kun he saapuvat saarelle ryhmä äänestää Ralphin johtajaksi, Jack ei kuitenkaan tästä pidä, sillä tämä haluasi itse olla johtaja. Hän kuitenkin tyytyy rooliinsa metsästäjänä. Ralph onnistuu hyvin tehtävässään johtajana, hän kertoo muille mitä pitäisi tehdä. He sytyttävät merkkitulen laivojen varalta, rakentavat majoja ja keräävät hedelmiä ruuakseen. He myös järjestävät kokouksia joissa he sopivat heidän säännöistään saarella. (Esim. se kenellä on simpukka saa puhua ja muut kuuntelevat niin kauan kun tällä on simpukka. Ja merkkitulta on pidettävä kokoajan yllä.) Aluksi kaikki sujuu hyvin ilman aikuisia, mutta mitä kauemmin he ovat saarella ja mitä enemmän heidän sivistyksensä pinta alkaa murentua, sitä vaikeammaksi asiat käyvät. Aluksi rajaton valta saattaa kuulostaa hyvältä ja ihmeelliseltä. Tosiasiassa niin suuri määrä valtaa, niin nuorelle pojalle (kuten Ralph joka on kirjassa vasta 12 vuotias) sen tuoma vastuu voi olla erittäin vaativaa. Jack ryhtyy käyttämään valtaa kun ei enää jaksa olla Ralphin ja muiden seurassa. Tämä päättäää ottaa vallan omiin käsiin ja julistaa itsensä tämän perustaman leirin päälliköksi. Näin tämä joukko poikia jakaantuvat kahteen eri leiriin autiolle saarelle. Vallan käyttö osoittautuu huokuttavaksi ja se helposti turmelee. Ei ole helppoa johtaa autiolla saarella telmiviä pikkupoikia eikä vanhempiakaan.

   Vallankäytön kohteina ovat nuoret pojat. Vallan käyttö kohdistuu heihin koska osa heistä on vielä niin pieniä, etteivät he osaisi päättää koko joukon asiosta. Heihin kohdistuu vallan käyttö myös osaksi sen takia koska heitä on ns. helppo hallita. He ovat niin nuoria,  jotka  eivät ryhtyisi kapinaan ja he eivät tee muuta kuin leikkivät, uivat ja keräävät hedelmiä puista. Joukon vanhemmat pojat taas tottelevat enemmän Jackiä , koska tämä on heidän kuoron johtajansa. Tästä voikin miettiä onko oikein antaa valta jollekkin yhdelle henkilölle? Mistä tietää, että tämä on tarpeeksi pätevä? Entä kuinka he voivat olla varmoja että hän ja muut toimivat demokrtaattisesti?    


   

    Vallan käytöstä on teoksessa useita eri muotoja. Ralph on oikeudenmukainen ja päättäväinen, kun taas Jack käyttäytyy kuin diktaattori. Ralph tekee kaikkensa saadakseen heisät pois saarelta, kun taas Jack joka ei välitä niin paljon muista pojista vaikuttaa siltä että ei haluaisikaan palata takaisin sivistyksen pariin, vaan metsästää kokoajan. Ralph yritttää toimia demokraattisesti kaikkien hyväksi ja pitää järjestystä yllä, mutta Jack tekee tästä asiasta vaikeaa. Ralph kuitenkin yrittää pitää pintansa ja toimia niin kuin on oikein. Hän yrittää ajatella ja toimia kaikkien hyväksi. Mutta kuinka pojat pystyvät selviämään autiolla saarella ilman aikuista?
  

     Vallan käyttö vaikuttaa yhteisöön kahdella tavalla. Ensiksi se on hyvä juttu, että on joku joka päättää asiosta ja pitää yllä järjestystä ja demokratiaa. Toiseksi, että saarella on edes jonkinlaista sivistystä. Ensiksi kaikki sujuu hyvin, mutta kun he ovat kauemmin saarella ilman sivistystä ja aikuisia, he alkavat muistuttaa villi-ihmisiä. Heidän toimintaansa ohjaa väkivalta ja pelko. Liian suuri ja rajaton valta turmelee kenet hyvänsä. Valta myös vaikuttaa yksilöön eritavalla. Valta turmelee Jackin, tämä alkaa toimia niin kuin haluaa ja kohdella muita niin kuin haluua. Ralphiin tämä valta ei vaikuta niin suuresti, hän pysyy järkevänä suuresta vallasta riippumatta. Hänen ainoa tehtävänsä on päästä pois saarelta.